Mato-onginta on ensimmäinen urheilukalastuksen laji, johon perehdytään usein jo lapsena. Mato-onginta on lähes ilmaista, alkuun pääsee parin euron sijoituksella ja etsimällä muutaman madon. Onkiminen ei vaadi kalastuslupaa eli kuuluu ns. yleiskalastusoikeuteen, ja onkia voi lähes missä tahansa. Onkiminen on kuitenkin kiellettyä vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla ja vesialueilla, joissa kalastus on kielletty muun säädöksen tai määräyksen nojalla. Lisäksi onkia saa kerrallaan vain yhdellä vavalla eikä syöttinä käytetä keinotekoisia vieheitä, kuten uistinta, perhoa, jigiä, vaappua tai vastaavaa.

Onkimalla voi saada lähes mitä tahansa kalaa, ja onkeen voi samalla kerralla käydä ennätyssuurta saalista ja aivan pikkuisia sirrejä. Siksi onkiminen on erittäin hauskaa ja soveliasta ajanvietettä sekä lapsille että aikuisille.

Varusteet yksinkertaisimmillaan ovat vapa, siima, koho, paino ja koukku, johon pujotetaan mato.

Vapoja on lasikuituisia, hiilikuituisia sekä näiden sekoitetta. Halvimmat vavat maksavat muutaman euron, mutta kilpakäyttöön tarkoitettu vapa voi maksaa kalleimmillaan tuhansia euroja. Aloittelijalle riittää lyhyehkö, kevyt, helposti hallittava edullinen vapa. Perinteistä puuvapaa ei saa taittaa itselleen kuin maanomisajan luvalla.

Siimaksi kelpaa mikä tahansa riittävän paksu siima, joka ei katkea kalaa nostettaessa. Kilpaonginnassa onkilaite rakennetaan kahdesta eripaksuisesta siimasta, jolloin koukkua ennen laitetaan parinkymmenen sentin pätkä hyvin ohutta siimaa.

Kohomalleja on lukemattomia, ja malleilla eri käyttötarkoituksia, mutta harrastajalle käy tavallinen pyöreä koho, joka sopii käytännössä kaikkeen onkimiseen. Kohon alle laitetaan pieni paino tai kaksi. Painon tarkoituksena on vieä syötti lähelle haluttua syvyyttä.

Koukku valitaan sen mukaan, mitä syöttiä on tarkoitus käyttää ja minkä kokoista kalaa aiotaan onkia. Jos syöttinä käytetään matoa, valitaan paksu koukku. Ohuesta koukusta mato voi revetä helposti irti. Kärpäsen ja surviaisen toukalla ongittaessa käytetään ohutlankaista koukkua. Koukun kärjen tulisi olla paljaana, muuten kala ei tartu kunnolla kiinni. Toisaalta jos koukkua näkyy liikaa, kala saattaa aristella sitä. Kesäonginnassa voi käyttää myös taikinaa: Pieneen määrään vehnäjauhoja sekoitetaan vettä ja tippa öljyä niin, että taikinasta saa helposti pyöritettyä pieniä palloja, jotka sitten laitetaan koukkuun. Pakastemaissillakin on ongittu ahvenia menestyksellä. Koukun saa nopeasti irti kalan suusta erityisesti ongintakäyttöön suunnitellulla koukunirroittimella. Haavi on hyvä ottaa mukaan, jos toiveissa on nostaa isompaa kalaa.